Pakko sanoa, että kaikkea ne keksii kanssa  Ennen kirjotettiin päiväkirjaa, nykypäivänä blogia. Mutta sen verta täytyy todeta, että ihan fiksu keksintö sinällään, kun tuo kultainen muisti ei toimi mitä parhaimmalla tavalla, niin ainakin saa kirjattua asioita ylös. JA ne on helposti selattavissa ja luettavissa  Toinen asia sitten, kuinka kauan tätäkin jaksaa tehdä

Hassuja muuten nämä mese-hymiöt

Mutta joo, tämän kirjoituksen pointti pitäisi nyt siis olla tämän blogin synty; pohjimmaisena tässä lepää se, että mulla on todella tylsää, kello on kaksi yöllä, mulla on aivan sairaan kuuma, eikä uni tule. Jimmy nukkuu ja kissat käpsyttelee ja välillä vähän kurisee täällä pimeydessä. On siis todella pimeää, näppiksen näytön valossa näkee sentään onneksi nämä kirjaimet. Mutta aika pelottavaa, mä tavallaan pelkään pimeetä. Se on vähä niinkun pelko/rakkaussuhde  

Toisena pointtina tämän blogin kirjoittamisessa on harjaannuttaa kirjoittajan taitoja ja omaa äidinkieltä, vaikka tosin mitä luultavammin itse lipsun aika paljon puhekielellä kirjoittamiseen. Äh mitään äidinkieltä, kunhan nyt kirjoittelen!

Pakko muuten todeta vielä, että itse en ole koskaan ymmärtänyt blogin kirjoittamista ja oon pitänyt sitä hieman turhana asiana, mutta tämähän on itse asiassa hauskaa!

Ja ohhoh, rupes haukotuttamaankin jopa, joskohan se uni passais tulla rantakadulle kyläilemään?